Voideltu valta

Printer-friendly versionPrinter-friendly version

Voideltu valta

http://presso.kauppalehti.fi/p/l/i/lehti/juttu.jsp?oid=1242595&sivu=42 (tai googlen välimuisti)


Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa, väittää kansainvälinen vertailu. - Mutta onko se totta? Poliittinen kähmintä, hämärä puoluerahoitus ja kampitukset julkisissa hankinnoissa ovat myös suomalaista arkea. Valta on luisunut etujärjestöille, kartelli- ja lahjontaepäilyt mustaavat suuryrityksiämme. Rakenteellinen korruptio on turruttanut jopa talousrikollisuutta vahtivat viranomaiset. Kun valvonta on saamatonta ja laiskaa, ei ihme, että tilastot pysyvät puhtaina.

Ylä-Lappiin saapui tärkeitä herroja. Maatalousministeri Juha Korkeaoja (kesk) halusi perehtyä paliskuntien pulmiin, sattuvasti kunnallisvaalien alla.

Porotalouden etujärjestö Paliskuntain yhdistys otti ministerin vastaan kuin valtiovieraan. Kutuharjun koeporoasemalle ja Moitakurun erotukseen oli järjestetty rattoisaa ohjelmaa. Poronkäristysturneella vierähti kaksi päivää ja sittenkin oli sillä hilkulla, ettei seurue myöhästynyt keskustan vaalijuhlasta Ivalosta.

Vieraanvaraisuus ei taaskaan pettänyt. Reissun päätteeksi valtioneuvos vilautti setelitukkua ja lupasi vaikuttavia toimia, joilla porotaloutta autetaan ulos lihanostajien pyörityksestä.

Jo marraskuun alussa ministeriön virkamiehillä oli ensimmäinen esitys valtioneuvoston rahakunnalle. Paliskunnille myönnettiin 550 000 euron avustukset investointeihin.

Yhteisymmärrys oli syntynyt myös lisäpanostuksista poronlihan menekinedistämiseen ja jopa koko eläinkohtaisen tukijärjestelmän uudistamisesta, mikä tuskin ainakaan supistaa yhteiskunnan subventioita.

Tavallinen tapaus Suomessa. Mutta entä jos asialla olisi ollut unionin komissaari? Yhtä kursailematon kähmintä olisi vähintäänkin aiheuttanut skandaalin; olisi puhuttu korruptiosta.

Mutta meillä ei ujostella. Kun on valtaa, sitä pitää käyttää. Mitä häikäilemättömämmin, sitä parempi.

Eurooppaoikeuden asiantuntijan, Jean Monet -oppituolin haltijan Pertti Eilavaaran mielestä oikeuskansleri Paavo Nikulan pitäisi tutkia Korkeaojan menettelyn asiallisuus. Eilavaaran mukaan unohdetaan, että tavat, jotka ovat yleisiä yksityisillä aloilla, hyvin usein eivät ole sallittuja julkiselle päättäjälle. Ministeriltä edellytetään viranhoidossaan yhtä riippumatonta asennoitumista kuin mitä tuomarilta vaaditaan.

Lapissa sanotaan , että rakotulilla nautitut paukut ja paistit kypsyttävät herran kuin herran. 1990-luvun lopulla kymmeniä virkamiehiä Pohjois-Suomen vesioikeudesta ja Lapin ympäristökeskuksesta kuulusteltiin rikoksesta. Virkamiehet olivat nauttineet Kemijoki Oy:n kestityksestä, minkä epäiltiin vaikuttaneen heidän ratkaisuihinsa.

Kuulustelupöytäkirjoihin on kerätty kappale suomalaisen voitelukulttuurin mustaa historiaa. Kemijoki-yhtiön entinen johtaja oli kertonut kaiken alkaneen sattumalta eräästä kiireisestä pakkolunastuksesta. Asian jouduttamiseksi viimeiset hangoittelevat maanomistajat oli keksitty kutsua yhtiön vieraiksi. Heitä oli syötetty ja juotettu niin kauan, kunnes kaikki olivat panneet nimensä paperiin. Toimintamalli oli osoittautunut niin tehokkaaksi, että siitä oli sen jälkeen tehty pysyvä.

Kun vesioikeuden lahjusjuttu lopulta vuonna 2000 saatiin korkeimmassa oikeudessa päätökseen, vain vesioikeuden päällikkötuomari sai tuomion ja hänkin vain varoituksen. Muut armahdettiin, koska niin monelta oli hämärtynyt, mikä on oikein ja mikä väärin. Ei pidetty kohtuullisena vetää kaikkia tuomiolle, vaikka lakia oli selkeästi rikottu. Vastedes menettelyä ei enää kuitenkaan sulateta, tuomarikaarti varoitti.

Varoitusta ei suomalaiseen tapaan tietenkään ymmärretty oikein. Yleisesti käsitettiin, että vähäiset tuomiot olivat viesti siitä, että korkein oikeus oli hyväksynyt maan tavan ja salli sen jatkua.

Kun valtioneuvostossa vielä koottiin poroisännille euroja, samaan aikaan Lontoossa ja Berliinissä kutsuttiin tiedotusvälineet kuulemaan lahjontaa vastustavan Transparency Internationalin uusinta vertailua maailman valtioiden korruptiosta. Suomea ei kultamitaleilla ole aikoihin hemmoteltu, mutta tässä kisassa maamme rankattiin kärkeen ennen Uutta-Seelantia, Tanskaa ja Islantia.

Transparencyn korruptioindeksi on aina uutinen kaikkialla maailmassa. Lokakuun lopussa ilmestyneissä sadoissa otsikoissa ja teksteissä Suomea imarreltiin kritiikittä.

"Suomi arvioitiin jälleen kerran maailman 'puhtaimmaksi' maaksi", kirjoitti muun muassa The Hindu, yksi Intian valtalehdistä, jonka kotimaa rämpii tutkimuksen häntäpäässä sijalla 90.

Medialle tilasto oli auktorisoitua totuutta, mutta Pertti Eilavaara hymähtää.

- Se ei ota huomioon suomalaista rakenteellista korruptiota, hän huomauttaa.

Rakenteellisen korruption lonkerot ovat syvällä Suomen poliittisessa kulttuurissa, eivätkä ne tule esiin Transparencyn lähteissä. Niille on sokeuduttu.

Paheksumme esimerkiksi kehitysmaiden johtajia, jotka käyttävät sumeilematta asemaansa heimoklaaninsa suosimiseen ja valtansa pönkittämiseen. Mutta poikkeaako se jotenkin Suomen poliittisista virkanimityksistä, jotka tähtäävät aivan samaan?

Samoin kauhistelemme Etelä-Euroopan maiden hämärää puoluerahoitusta, mutta ummistamme silmämme oudoilta piirteiltä omien puolueidemme rahavirroissa.

Iso osa Suomen puoluetukiaisista rohmutaan jopa yhteiskunnan hyväntekeväisyysvaroista. Esimerkiksi neljän suurimman puolueen eläkeläisjärjestöt saavat puoluekoneiston johtamalta Raha-automaattiyhdistykseltä pelkästään tänä vuonna yli 3,6 miljoonaa euroa, mikä kattaa puolet niiden menoista ja tuo mojovan lisän neljän puolueen 11 miljoonan euron varsinaiseen puoluetukeen.

Laki Suomen vaalirahoituksesta on Bulgarian tasolla eikä ole johtanut ehdokkaiden taloudellisten kytkösten avautumiseen. Lakia on äärettömän helppo kiertää, sillä esimerkiksi eduskuntavaaleissa alle 1 700 euroa lahjoittanutta ei tarvitse paljastaa. Kun avustus pilkotaan pienempiin eriin, voi tukea ehdokasta vaikka millä summalla ja pysyä silti salassa.

Kaiken lisäksi oikeuslaitos on kieltäytynyt tutkimasta lain soveltamista. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle kanneltiin vuosi sitten sisäministeri Hannes Mannisesta (kesk). Hän oli ajanut läpi kiistanalaisen rajansiirron, jolla Pallasjärven kansallispuistoalueet muutettiin Kittilän kunnasta Muonioon.

Manninen oli kantelun mukaan keskustellut asiasta vain Muonion ja hanketta ajaneen matkailuyrittäjän kanssa. Siirtoa vastustaneet epäluuloiset paikkakuntalaiset vaativat KHO:ta velvoittamaan Mannista paljastamaan vaalirahoituksensa, koska hän oli saanut yksilöimätöntä vaalitukea yrityksiltä peräti

18 850 euroa. KHO kuitenkin kieltäytyi tutkimasta asiaa.

Päätös tyrmistyttää Pertti Eilavaaraa, jonka mielestä vaalirahoituslaki olisi uusittava niin, että ainakin kaikki avustuksia antaneet yritykset olisi tuotava julki.

Se voi olla toiveajattelua, sillä myöskään lain valmistellut oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) ei epäröi pimittää omaa vaalirahoitustaan. Suurin osa Koskisen saamista lahjoituksista tuli neljältä ammattiyhdistysjärjestöltä. Miltä, sitä hän ei ilmoita.

Saksassa parlamentin jäsen, joka on saanut vaalitukea esimerkiksi ammattiliitoilta, ei saa käsitellä asioita, jotka voisivat vaikuttaa liittojen talouteen. Suomessa tällaista pidättyvyyttä ei edellytetä.

Professori J.P. Roos ilmoitti keväällä, ettei hän äänestää eurovaaleissa, koska EU-parlamentin lait saavat muotonsa olennaisesti lobbauksen kautta. Roosin mielestä lobbaus on ainakin osittain "eriasteista korruptiota ja painostusta".

- Miten me suomalaiset suhtautuisimme, jos eduskunnan liepeille pesiytyisi valtava määrä organisaatioita, joiden tehtävä on vaikuttaa eduskunnan lainsäädäntötyöhön, Roos parahti.

Yhteiskuntapolitiikan professori tuntee kehnosti valtiopäiviemme toimintaa. Suomen eduskunta on lujemmin lobbauslaitoksen pihdeissä kuin Euroopan parlamentti.

Se on samalla syy siihen, miksi valtio hiostaa opiskelijoita lukemaan nopeammin tai miksi niin monet menojen leikkaukset tuntuvat silkalta kiusanteolta ja kohdistuvat asioihin, jotka ovat kokonaisuuden kannalta näpertelyä. Valtaosa sosiaaliturvasta näet ratkaistaan etujärjestöissä, jotka vahtivat haukan silmin niin eläkkeitä, etuuksia, päivärahoja kuin työlakeja. Hallituksella ja eduskunnalla on pelkkä juoksupojan osa.

Meillä painostusorganisaatioiden ei edes tarvitse odottaa käytävällä, vaan ovi on niille auki liki kaikkiin vallan kammareihin kuten, muun muassa eduskunnan valiokuntien kokouksiin.

Yksi tärkeimmistä on sosiaali- ja terveysvaliokunta, joka päättää sosiaalietuuksia koskevien lakien sisällöstä. Se kuulee virkamiehiä ja ulkopuolisia asiantuntijoita, joiden lausuntojen perusteella muovataan valiokunnan kannanotot.

Valiokunta on viimeksi kuluneen vuoden aikana kuullut virkamiesten ohella yhteensä 236:ta ulkopuolista asiantuntijaa. Heistä peräti 83 prosenttia edusti erilaisia työmarkkina- tai muita etujärjestöjä. Valiokuntaan oli kutsuttu kuultaviksi ainoastaan kuusi sellaista asiantuntijaa, jotka eivät olleet sidoksissa järjestöihin tai yrityksiin.

Valiokunnan puheenjohtaja Valto Koski (sd) vähättelee ongelmaa ja väittää, että riippumattomia tahoja on Suomesta vaikea löytää.

- Tuskin esimerkiksi freelancer-toimittajatkaan ovat täysin riippumattomia, tai vaikkapa satunnaiset kadunmiehet ja naiset joilla heilläkin saattaa olla joitakin sidonnaisuuksia, Koski kuittaa.

Tosin edes oppineisuus tai asiantuntijan riippumaton tausta ei aina ole tae integriteetistä. Kansaneläkelaitoksella oli aikanaan tapana kestitä muun muassa valtio-oppineita, kansantaloustieteilijöitä ja juristeja aina korkeinta oikeutta myöten. Voitelun tarkoituksena oli saada heidät eduskunnan valiokunnissa jarruttamaan Kelan hallintouudistuksia tai puolustamaan laitoksen finansseja.

Nykyinen pääjohtaja Jorma Huuhtanen (kesk) on sittemmin siistinyt laitoksen illanviettoja, mutta seminaarimatkoista Hölkkäluoston majalle Sodankylään ei hänkään ole hennonut luopua. Perusturvasta vastaavan keskusviraston kostean kelin hankiretkille kutsutaan yhä ministereitä, Kelan valtuutettuja sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kansanedustajia.

Mikä on hyväksyttävää? Rikosoikeuden professori Pekka Viljanen neuvoo virkamiestä kysymään itseltään, onko lahja tai etuus omiaan horjuttamaan kansalaisten luottamusta viranhoitoon.

- Pahoin pelkään, ettei moni tee tätä kysymystä, Viljanen sanoo.

Korruptiota ovat myös päätökset, jotka tehdään epäasiallisin perustein. Viljanen muistelee päivitellen, mitä turkulainen kaavoittaja oli vastannut kysymykseen, oliko tätä koetettu lahjoa. - Ei ole, eikä ole tarpeenkaan, sillä meillä asiat hoidetaan vanhan ystävyyden merkeissä, virkamies oli todennut.

Suomen Pankki pyysi maaliskuussa tarjouksia virkailijoidensa talvipuvuista. Tilauksen sai helsinkiläinen vaatehtimo, vaikka sen hinta oli 60 prosenttia kalliimpi kuin millä konginkankaalainen Salmutex Oy olisi ommellut asut. Pankki väitti ratkaisun perustuneen käyttäjäraadin sokkotestiin kangasmalleista.

Sitä ei Konginkankaalla uskottu. Palautetussa kangastilkussa yrityksen nimikortti oli nimittäin niitattuna täsmälleen paikkaan, jossa se oli ollut jo lähetettäessä. Kankaissa ei sitä paitsi ole todellisia eroja. Kaikki valmistajat hankkivat ne ulkomailta, usein jopa samasta kutomosta.

Salmutex veti jutun markkinaoikeuteen ja voitti. Oikeuden mukaan pankki oli toiminut mielivaltaisesti. Suomen Pankki tuomittiin maksamaan Salmutexille 1 800 euroa hyvitysmaksua.

Miksi pankki ei ollut huolinut halvempaa tarjousta? Ratkaisuun on saattanut vaikuttaa se, että helsinkiläinen yritys oli tutumpi eikä vanhaa suhdetta haluttu katkaista.

Yrittäjät tietävät, että tapa on mitä yleisin. Salaisuuden verho peittää julkisten avustusten ja hankintojen perusteet. Valmistelu- ja hankintaorganisaatiot alkavat veljeillä joidenkin yritysten kanssa. Tarjouspyynnöt viritetään niin, että toisten on vaikea niitä täyttää. Tarjouksia luetaan tarkoituksenmukaisesti: hankinnan tai rakennusurakan laatu- ja määrävaatimuksia tulkitaan hovihankkijan eduksi.

Sellaisten selvittäminen voi olla todellista salapoliisityötä. Porvoossa paljastui äskettäin tapaus, jossa kaupunki ei edellyttänyt urakan voittaneelta yritykseltä yhtä hyviä salaojakaivoja ja yhtä paljon laudoituksia kuin hävinneeltä tarjoajalta.

Laki julkisista hankinnoista määrää valitsemaan tarjouksen, joka on hinnaltaan halvin tai "kokonaistaloudellisesti edullisin". Kokonaistaloudellisuuden määrittelee käytännössä tilaaja, ja riidat harvoin päättyvät valittajien voittoon. Ei ole epätavallista, että urakan saanut tekee vielä merkittäviä laskuja lisätöistä, jotka olisivat kuuluneet muiden kilpailijoiden tarjouksiin.

Kummallisuudet eivät ole pelkkä kuntien synti. Euroopan komissio moitti lokakuussa Suomen hallitusta siitä, että kahteen yliopistoon ja yhteen ammattikorkeakouluun hankittavissa tietokoneissa edellytettiin Intelin prosessoreita. Komissio epäilee, että suosimalla Inteliä Suomi maksaa tietokoneistaan liikaa.

<> Julkista rahaa käytetään häpeämättömästi myös työeläkeyhtiöissä. Iso osa niiden sijoitusmiljardeista on parkkeerattu lähipiiriin kuuluvien yhtiöiden osakkeisiin "strategisina sijoituksina". Niitä ei ole tehty ensisijaisesti eläkejärjestelmän etua ajatellen ja yleisesti hyväksyttyjä sijoitusperiaatteita noudattaen, vaan päätöksiä ovat sanelleet ennen muuta finanssileirien omat valtapelit.

Sammon konsernijohtaja ja eläkeyhtiö Varman hallituksen jäsen Björn Wahlroos on luonnehtinut eläkeyhtiöiden toimintatapoja korruptioksi. Vakuutusvalvontavirasto joutui perkaamaan tel-yhtiöiden kiinteistökauppoja Wahlroosin kerrottua julkisen salaisuuden, että yhtiöt ostavat ylihintaan asiakkaidensa kiinteistöjä kahmiakseen valtaa ja vakuutuksia.

Eläkeyhtiöiden viime vuosien kiinteistösijoituksissa peräti kaksi euroa kolmesta on huvennut asiakkailta ostettuihin kiinteistöihin. Valvoja ei saanut näyttöä kauppojen epäasiallisuudesta, sillä sijoitusten perimmäisiä motiiveja ei tutkittu.

Virastoa moitittiin löperöksi. Mainettaan puolustaakseen se aikoo lähiaikoina julkistaa kannanoton, jolla yritetään hillitä eläkeyhtiöiden holtitonta rahankylvöä. Se on merkki siitä, että valvoja on tuntenut sieraimissaan hajua, muttei löydä raatoa.

Kannanottoluonnoksen mukaan tel-yhtiöiltä kielletään paitsi ylihintaiset kiinteistökaupat myös vakuutustuotteiden kytkykauppa ja "muut sopimattomat järjestelyt". Yhtiöitä toisin sanoen vaaditaan noudattamaan lakia.

Valvottavien ja vakuuttajien suhteet ovat perinteisesti olleet likeiset ja ymmärtävät. Tapana on ollut, että vakuutusvalvonnan johdosta noustaan hyväpalkkaiseen asemaan johonkin vakuutusyhtiöön, mikä ei ole ollut omiaan lisäämään viranomaisen uskottavuutta.

Transparencyn korruptioindeksi painottuu julkisen vallan korruptioon. Siksi esimerkiksi toimialakartellit tai yritysten asiakkaisiinsa kohdistama voitelu eivät hetkauta laskelmia, vaikka toisin usein luullaan. Metsäyhtiöiden, Koneen tai Outokummun kilpailurajoituspuuhat tai edes epäilyt Wärtsilän Ruotsissa ja Instrumentariumin Costa Ricassa maksamista lahjuksista eivät uhkaa Suomen mainetta indeksissä, vaikka ne olisivat totta.

Vahvat vientiyrityksemme ovat aina osanneet mukautua "paikallisiin tapoihin".

Paperinmyyjä kertoo isosta tilauksesta, jota oli puurrettu pitkään. Kaupat sovittiin, ja indonesialainen ostaja lähetti tilausvahvistuksen. Jostain syystä tämä vahvisti paperin tonnihinnan 50 dollaria sovittua suuremmaksi. Tehtaalla Suomessa oltiin hyvillään, sillä tilaajan virheen vuoksi kaupasta jäisi kunnon kate.

Ilo oli lyhyt. Indonesialainen hankintajohtaja kutsui suomalaisen paperinmyyjän kanssaan juhlimaan kauppaa. Karaokebaarissa nautittujen alkudrinkkien jälkeen johtaja ojensi pienen kortin, johon oli kirjoitettu sveitsiläisen pankin numerosarja.

- Se 50 dollaria maksetaan tälle tilille, ulkomainen hankintajohtaja oli todennut rutinoituneesti.

Toinen suuri suomalainen yritys sai keväällä Shanghain alueella toimivalta valtionyritykseltä tilauksen huipputekniikan toimittamisesta uuteen laitokseen. Hintaa oli hierottu sekä laitoksen rakentajan että sen loppukäyttäjän kanssa. Neuvotteluja vahti vieläpä kaksi keskushallinnon valvojaa tehtävänään varmistaa, että kaikki sujuu maan lakeja noudattaen.

- Voideltiin sekä rakentajan että loppukäyttäjän neuvottelijat, eivätkä viralliset valvojatkaan osattomiksi jääneet, suomalaisjohtaja naureskeli päivällisseurueelle.

Jutuille hymyillään, mutta samalla unohdetaan, että ne ovat Suomen lain ja kansainvälisten sitoumusten mukaan rikoksia.

Virallisissa tilastoissa tällaisia tapauksia ei näy, sillä numerot Suomen lahjus- ja korruptiorikossarakkeissa ovat olemattomia. Se on herättänyt epäuskoisia kysymyksiä ulkomaisissa tarkastajissa, joita tänne ovat lähettäneet talouden yhteistyöjärjestö OECD sekä Euroopan neuvoston Greco-komitea. Suomi on mukana järjestöjen korruptionvastaisissa ohjelmissa.

Tarkastajat ovat ihmetelleet, miksi korruptiorikollisuus ei tule esiin, vaikka jaamme pitkän maarajan Venäjän kanssa eikä eteläinen naapurimaamme Virokaan ole mikään puhtaan kaupan tyyssija. Viranomaiset ovat ummistaneet silmänsä esimerkiksi Venäjän-kaupassa yleiselle kaksoislaskutukselle.

Suomalaisviranomaiset ovat kiemurrelleet hieman vaivautuneina. Poliisilla kyllä on vahvoja epäilyjä, että kauppa ei aina kestä päivänvaloa, mutta on suuria vaikeuksia kerätä pitävää näyttöä epärehellisyydestä.

Suomen korruptiotilastot pysyvät kauniina myös siksi, että osa talousrikosten ja harmaan talouden tutkintaviranomaisista kerta kaikkiaan hoitaa huonosti työnsä.

Talousrikostutkinnan johtoryhmän kokouksessa käsiteltiin syyskuussa 2002 viranomaisten yhteistyön ongelmia. Yhteispeli ei suju, tutkinta on jumissa ja väsymys vaivaa kaikkia.

Kokouspöytäkirjan mukaan keskustelussa oli todettu, että kaikki viranomaiset eivät välttämättä edes halua toimia toisten kanssa yhteistyössä, "koska tällöin viranomaisen omat virheet ja puutteet saattavat nousta esille".

"Yhteistyön välttämisen keinoina mainittiin muun muassa kätkeytyminen resurssiongelmien taakse", pöytäkirjassa todetaan.

Valitus henkilöstön vähyydestä ja määrärahojen niukkuudesta saattaakin olla siis pelkkä veruke, jolla vältytään paljastamasta oma laiskuus ja laiminlyönnit.

Presidentti Tarja Halonen on sanonut olevansa aidosti iloinen siitä, että Suomen on todettu olevan vähiten korruptoitu maa. Osaltaan se hänen mielestään osoittaa, että "suomalainen yhteiskunta on tehnyt kotiläksynsä hyvin".

Asenne on vaarallinen ja kielii, että korruptioon on turruttu. Se on vahva poliittinen viesti myös siitä, että järjestelmä toimii presidentin mielestä hyvin eikä kaipaa uudistuksia.

Viisitoista vuotta sitten uskottiin, että talousrikollisuus ja harmaa talous eivät uhkaa Suomea. Tuli talouskriisi, ja samalla rikollisuus räjähti hetkessä niin, että tutkintakoneisto ja lakituvat ovat yhä sotkusta sekaisin.

Globalisaatio avaa suomalaisille uusia markkinoita ja kansainväliset yritykset lisäävät tarjontaansa. Maailmanlaajuiset vitsaukset - voitelu, lahjonta ja korruptio - eivät kaihda Suomea, ellei uhkaa oteta vakavasti.

Olli Ainola
olli [dot] ainola [at] presso [dot] com

( categories: )