Näissä asiakirjoissa käytetyt kuvat ovat tärkeitä todisteita 911 keskusteluun ja tiedon vaihtoon. Kirjoittaja lahjoittaa täydet oikeudet monistaa piirrosta ”Pommit WTC tornissa” sekä hänen kirjoituksiaan. Lukijaa rohkaistaan postittamaan, julkaisemaan ja massapostittamaan näitä asiakirjoja tai omia, paranneltuja muunnelmia näistä. Henkilökohtaisen turvallisuutensa vuoksi kirjoittaja on päättänyt pysyä anonyyminä.
Tämä artikkeli on peräisin täältä http://www.saunalahti.fi/wtc2001/military.htm.
An english version of this "Writings of a Finnish Military Expert on 9/11" is available here.
Pommiteknologian kehitys liittyen 911-operaatioihin
Minivetypommiin viittaavat havainnot
Sotilasasiantuntijan näkemys: miksi World Trade Centerin tornit sortuivat
911-OPERAATIOT YHTEENVETO
Operaatioihin kuuluivat ainakin Ilmapuolustuksen (NORAD) harjoitukset, joissa ajettiin takaa yhteensä 22 kpl kuvitellusti kaapattua matkustajakonetta juuri 11.9.2001, ennen operaatioon liittyviä ”oikeita” lentokonekaappauksia. Osa torjuntahävittäjistä lensi Alaskaan, mahdolisimman kauas hyökkäyksen kohteena olevista kaupungeista.
Neljän matkustajakoneen ”kaappaus” ja kauko-ohjattujen lentokoneiden vaihto oikeiden lentojen paikalle (niiltä osin kuin oikeita lentoja käytettiin). On varmaa, että näin monimutkaista ja raskasta räjäytysoperaatiota ei jätetä matkustajakoneita veitsillä kaappaavien arabien onnistumisten varaan. Plissken-Valentine tai Pearl ovat hyviä hahmotelmia tavasta, jolla lento-operaatiot toteutettiin. Koska lentokoneitten osuus oli operaation todellisten päämäärien kannalta kriittinen, lähtövalmiina tai ilmassa on täytynyt olla vielä ainakin pari muuta lentokonetta, kuten varakone USAF Boeing 767:lle ja varakone Global Hawkille. Tai sitten Pennsylvaniassa alas ammuttu Boeing 757 oli tällainen kauko-ohjattu varakone.
Tiettyjen matkustajakoneitten varaustilanteen pitäminen keinotekoisesti alhaalla siten, että koneiden täyttöaste oli vain 20% rannikolta rannikolle tyypillisen 75% sijaan ongelmallisten kuolemantapausten minimoimiseksi. Sikäli kun lennot olivat todellisia, niille lähteneiden matkustajien täytyi kuolla (tai ainakin kadota).
Kaksi lennoista todennäköisesti oli fiktiivisiä, vain tutkanäytöillä toteutettuja, mikä olennaisesti pienensi murhattavien lentomatkustajien määrää.
Valittujen lentoyhtiöiden ja niiden toimintaa vakuuttaneiden yhtiöiden osakkeilla keinottelu, ennustaen osakkeen arvon äkillistä putoamista (American Airlines, United Airlines, Allianz, Munchener Re, Schweizer Re, AXA…). Myös WTC-rakennusten vakuutusarvot kaksinkertaistettiin heinäkuussa 2001.
Neljän kauko-ohjattavan lentokoneen varustelu ja naamiointi Boeing 767 tai Boeing 757 matkustajakoneen näköiseksi (koneet olivat ehkä 2x USAF 767 tankkeri, Global Hawk Pentagonissa ja ”oikea” 757 Pensylvaniassa)
Väärien jälkien luominen ”terroristeille”, nuoria muslimityyppisiä henkilöitä käyttäen, joista eräät mm. ottavat lentotunteja USA:n eteläosissa ja käyvät yökerhoissa irrottelemassa
Pentagonin remontissa olevan siiven panostusoperaatio, jossa oli tarkoitus romauttaa ”hevosenkengän muotoinen” alue rakennusta, vastaten Boeing 757 koneen tuohoamaa aluetta rakennuskompleksin sisällä Global Hawk iskun jälkeen (tämä osittain epäonnistui, pienen koneen törmäyksestä saatiin todistusvoimaisia valokuvia ja rakenteet romahtivat vasta palokunnan ruiskutettua paljon vettä kyseisen rakennussiiven katolle)
WTC-tornien ja WTC-7:n panostaminen siten, että ne pystytään tuhoamaan täydellisesti. Myös elektronisen hakeutumislaitteen sijoittaminen torneihin ja Pentagoniin kauko-ohjatun lentokoneen osuman varmistamiseksi, sekä ylimääräisten napalm-tehosteitten sijoittaminen WTC-torneihin lentokoneiden törmäysten vaikutuksen dramatisoimiseksi. WTC-rakennukset olisi pystytty räjäyttämään maan tasalle samalla tavoin myös täysin ilman lentokoneita.
WTC-räjähdyspanosten tilaaminen, valmistus ja kuljetus kohteeseen. Pelkkiä tornin ulkokehän teräspilareita varten on tarvittu 40 x 240 panosta eli sanotaan 10 000 katkaisupanosta /torni. Lisäksi WTC-7:ssä on tarvittu ainakin 4 000 kpl, sekä vähintään yksi minivetypommi kutakin rakennusta kohti.
Salaliiton kannalta kriittisten kohteitten paikantaminen WTC:n torneista. Esim. WTC-1, FBI:n kerroksissa 22 – 24 oli paljon todistusaineistoa maailmanlaajuisista talousrikoksista (väitetysti: the case against Mobil Oil and James Giffen on illegal oil swaps between Iran and Kazakhstan and the evidence in the investigation of gold price fixing stemming from charges brought against Alan Greenspan, Morgan & Company, Goldman Sachs). On mahdollista, että joihinkin kohteisiin hyökättiin, koska oli syntymässä tilanne, jossa ruumiit ja kaikki todisteet laittomuuksista viranomaisia vastaan automaattisesti häviäisivät jäljettömiin vetypommin räjähtäessä. Torneista ennen ”sortumaa” kuullut räjähdykset saattavat olla viitteitä näistä hyökkäyksistä.
WTC-TORNIEN TUHOAMISOPERAATIO
1) Määritetään mitoiltaan sopivat katkaisupanokset ja tilataan niitä yhteensä 24 000 kpl. Tilataan myös sytyttimiä, jotka sopivat em. panoksiin (sytyttimiä tarvitaan paljon enemmän); sopivia sytyttimiä yleensä on valmiina armeijan (tai CIA:n) varastoissa. Toimitusaika on kuitenkin useita kuukausia. Kaikki sytyttimet on varustettava jonkinlaisella varmistimella, joka poistetaan radiosignaalin avulla vasta viime hetkellä.
2) Aloitetaan katkaisupanosten asennus valittuihin, tyhjillään oleviin huoneisiin. Joihinkin näistä myös välivarastoidaan muualla tarvittavia panoksia. Tämän jälkeen huoneistoon tehdään pintaremontti, ja kierrätetään se käyttövalmiina yrityksille. Yksi mies asentaa jatkuvasti ehkä 5 katkaisupanosta tunnissa. 10 asentajalla saadaan 350 panosta päivässä valmiiksi. Lisäksi tarvitaan tarvikkeitten kuljetuksia, pintaremonttien tekijöitä ja vartijoita, ehkä 20 työntekijää lisää (joista 5 tietää, ja 15 ei tiedä, mitä ollaan tekemässä). Panostusprojektiin tarvitaan siten 30 miehellä noin 4 kuukautta. Edellinen kohta huomioon ottaen operaatio lienee vaatinut vähintään 6 kuukauden valmisteluajan. Henkilömääriä tuskin voitaisiin lisätä, mutta henkilöstöä voidaan vähentää, jos käytettävissä olisi vastaavasti enemmän aikaa.
3) Kaikkiin valittuihin huoneistoihin ei päästä; siksi viikonloppuna 8. – 9.9.2001 ilmoitetaan, että 40. kerroksesta ylöspäin torneihin asennetaan kaapelointia, ja kukaan normaali työntekijä ei pääse työpaikalleen. Panostukset tehdään valmiiksi, ja samalla ainakin panostettuihin tiloihin lisätään vakoilulaitteita paljastumisen torjumiseksi. Jos joku löytää panoksia, vartiointitoiminto on pian paikalla ja hoitaa ongelman tavalla tai toisella.
4) Täydennetään salaisen palvelun tiloja WTC7:ssä siten, että tuhoamisoperaatio pystytään toteuttamaan sieltä käsin. Tiloihin asennetaan mm. sotilaslennonjohtomajakka (jota kohti lentokoneet kaukaa hakeutuvat), kauko-ohjauslaitteet lentokoneita varten ja radiolaukaisimet vähintään kolmasosalle katkaisupanoksista. Tiloista todennäköisesti pystytään jo ennestään valvomaan WTC:n torneja siten, että esim. mitä tahansa tilaa voidaan salakuunnella ikkunaan tähdätyn lasersäteen avulla.
5) Sijoitetaan loppulähestymistä helpottava radiolaite WTC-torneihin sopiviin huoneistoihin. Näiden lähistolle sijoitetaan myös kaukolaukaistavia napalm-säiliöitä, jotka tulevat siirtämään katsojien huomion pois lentokoneista, tulipalloihin. Mitä korkeammalle torneissa koneet tähdätään, sitä vähemmän tulee kuolleita. Evakuoinnin alemmista kerroksista pitäisi onnistua portaita pitkin. Tavoitteena on saada syy epämääräisiin sotiin ja fasistisiin lakeihin, ei tappaa mahdollisimman monia amerikkalaisia. ”Uusi Pearl Harbour” eli noin 3 000 ihmistä on todennäköisesti tavoiteltu määrä kuolleita.
6) Suunnitellaan hyökkäysoperaatiot, jotka kannattaa toteuttaa vallitsevan kaaoksen keskellä esim. FBI:n talousrikostutkinnan tiloihin (hyökkääjillä on jo omia miehiä näissä tiloissa soluttautuneina). Myös WTC6:ssa (tulli) räjäytetään miniydinase tai erittäin voimakas pommi (kumpi, riippuu oliko sulaneita teräslammikoita myös WTC6:n kellarreissa). Räjäytys tietysti kätkee minkä tahansa tavaraerän katoamisen (ja ydinräjähdys myös murhat).
7) 11.9. aamulla operaatiot toteutetaan sekuntiaikataulun mukaan. Johdon tiloista valvotaan toimitaa torneissa, ja operaation todellisen luonteen pitämiseksi salassa kummassakin tornissa todennäköisesti on agentti, joka pystyy vaientamaan liikaa tietävät ihmiset (mutta joka ei itse tiedä, mitä todella tulee tapahtumaan). On epätodennäköistä, että kaikki WTC:n tuhoamispanoksia tai lentokoneitten kauko-ohjaimia ja naamiomaalauksia asentaneet olisivat tätä kirjoitettaessa edelleen hengissä ja kykeneviä kertomaan teoistaan, jotka muuttivat maailmaa.
8) Miniydinaseet kuljetetaan rakennusten kellareihin hisseillä, ja hissit lukitaan valittuun kellarikerrokseen. WTC7:ssä käytettiin heikommaksi säädettyä ydinpommia, ja sen suuntaus myös ilmeisesti poikkesi torneissa käytetyistä. Ydinaseita suojataan ja valvotaan; mikään huoltomies ei kyseisiin hisseihin saakka pääse.
9) Räjäytykset on ajoitettu siten, että 99.9% ihmisistä katsoo tornien huippua hetkellä, jolloin maan alle sijoitettu minivetypommi räjäytetään. Viestimet mykistyvät, ja valtaosa portaikossa yhä olevista ihmisistä häviää olemattomiin. Torneille syntyy mahdollisuus, ja painetta sortua omalle jalanjäljelleen. Luultavasti myös WTC6:ssa räjäytettiin ydinase hetkellä, jolloin ensimmäistä tuhoutuvaa tornia, WTC2:a räjäytettiin painovoimaisen sortuman nopeudella kerros kerrokselta kappaleiksi.
10) Yhden WTC-tornin tuhoaminen vaati todellisuudessa vähintään puolen vuoden valmistelut, 10 000 katkaisupanoksen asennusta sekä viime hetkellä paikalle toimitetun miniydinaseen. Rakennuksen ytimen teräspilareita ei edes katkaisupanoksilla pystyttäisi tuhoamaan, koska ytimestä ei löydy riittävästi paikkoja, joihin järeitä katkaisupanoksia (joiden on oltava kiinni teräspilareissa) voitaisiin huomiota herättämättä asentaa.
11) Tuhoamisoperaatio viimeistellään hävittämällä ydinaseen avulla WTC7, jolloin siellä ollut komentopaikka laitteistoineen tuhoutuu täydellisesti. Konkreettinen todistusaineisto, kuten lennonjohtomajakka ja pommien kaukolaukaisimet, samoin kuin monenlaiset todistusvoimaiset vakoilulaitteiden tallenteet tapahtumien kulusta tornien sisällä aamun aikana häviävät jäljettömiin.
REUNAHUOMAUTUKSIA
Valtaosa mediasta on hyökkäyksen toteuttaneitten tahojen kontrolloimaa, ja kertoo täysin harhaan johtavasti tapahtumista ikään kuin lentokoneiden törmäys tai lyhytkestoinen, heikko tulipalo jotenkin olisi syynä tornien ”sortumiseen”. Hyökkäyksen toteuttajat levittävät valtavalla voimalla omaa, olennaisella tavalla todellisuudesta poikkeavaa versiota totuudesta.
Vielä tälläkään hetkellä ei yksikään sanomalehti, aikakausilehti tai valtakunnallinen tv-kanava länsimaissa ole ottanut kriittistä kantaa ”viralliseen totuuteen” joka siis väittää, että lentokoneet ja niiden aiheuttamat tulipalot tuhosivat WTC:n tornit. WTC7:n tuho, jolle ei löydy mitään selitystä, vain sivuutetaan kommenteitta. WTC6:ssa räjähtänyt voimakas pommi myöskin sivuutetaan ei-tapahtumana.
Joitakin asioita, kuten lähimmän seismografin tarkasti piirrettyä käyrästöä, on ehkä väärennetty. Räjäytysasiantuntija V.Romero ilmeiseti pakotettiin muuttamaan alkuperäistä lausuntoaan. Huijauksen täydentää Osama Bin Laden, joka CIA:n agenttina ”tunnustaa” toteuttaneensa lentokoneiskut. Mediahuijaus, Bin Laden huijaus ja itsemurhalentäjää esittäneet arabit muodostavat valheen verkon, johon pääosa ihmisistä väistämättä putoaa.
Suuri yleisö ei kokemusperäisesti tiedä eroja sortuman, räjäytysten ja maanalaisten ydinräjäytysten välillä. Myös raskaitten teräsrakenteitten tuhoaminen tai tyypillisen tulipalon edellytykset tehdä vahinkoa ovat täysin heidän kokemuspiirinsä ulkopuolella. Nämä tornit oli suunniteltu kestämään Boeing 767:ää vastaavan Boeing 707 koneen törmäykset mukaan luettuna polttoaineen synnyttämät tulipalot, ja ne selvisivät törmäyksistä hienosti.
Tietämys relevanteilla asetekniikan alueilla tapahtuneesta kehityksestä on vielä paljon harvinaisempaa. Monilla niistä, jotka tietäisivät, on ankara vaitiolositoumus –jota myös tehokkaasti valvotaan. Joissakin tapauksissa sivu suunsa puhuneet teloitetaan (käytännössä heille sattuu onnettomuus). Tämän kirjoittaja kokee velvollisuudekseen tuoda julkiseen keskusteluun lähinnä räjähdetietoutta sotilasnäkökulmasta, koska on ilmeistä, että ilman näitä lisätietoja tapahtumien kulkua ei täydellisesti pystytä selittämään.
Huom: Tämä piirros on kaavamainen. Todelliset tornit olivat paljon korkeampia, ja vastaavasti havaittu suunnattavaa energiaa käyttävän lämpöydinpommin tuhosektori oli kapeampi.
Pommiteknologian kehitys liittyen 911-operaatioihin
Seuraavassa hahmotetaan pommiteknologian kehitystä, jotta maallikko voi nähdä, miksi kehitys on johtanut WTC:ssä käytetyn kaltaisiin aseisiin.Ontelopanos, jonka avulla pieni panos sai reiän panssarilevyyn, keksittiin Sveitsissä 1937. Katkaisupanos, jota WTC:ssä käytettiin kymmeniä tuhansia, on 1950-luvun muunnos em. ontelopanoksesta. Claymore, ase joka sinkosi kuulia vihollisen suuntaan, mutta oli muuten harmiton jo 5 metrin päässä, kehiteltiin USA:ssa noin 1960. Kylkimiina, joka sinkosi tuhoavan paineaallon panssariajoneuvon kyljen läpi kymmenien metrien päästä, tuli Suomessa käyttöön noin 1970. Tehokkuussyistä kasvava osa räjähteistä sisältää vaikutussuuntaa ohjaavia parannuksia.
Räjähdysrintamien etenemistä ohjailemalla on merkittävästi pienennetty atomipommin kokoa 1960-luvulla (fissio – imploosio). Seuraavaksi opittiin säätämään ydinräjähdyksen voimakkuutta. Liian voimakas pommi on joskus käyttökelvoton, esimerkiksi vihollisjoukkojen murtauduttua lähelle kaupunkeja.
Tavoiteltaessa pientä pommin kokoa ja suurta tehoa puhdas vetypommi oli ilmeinen ratkaisu. Kun vetypommia ei tarvitse sytyttää atomipommilla, koko saadaan yhä pienemmäksi ja tehoa voidaa säätää esim välillä 1 – 100. Tämä onnistui joskus 1980-luvulla samoin kuin ns. neutronipommi, joka tappaa vain elollisen, jättäen pääosan materiaa ehjäksi.
Entisellä Neuvostoliitolla sanotaan olleen yli 500 pienen ydinpommin kestävää komentopaikkaa, mikä johti erilaisten bunkkerin tuhoojien kehittelyyn. Toimiva ratkaisu oli ydinohjus, joka suuntaa 96% tehostaan kapeana, kaiken läpäisevänä suihkuna eteenpäin (kaivautuen esim. satoja metrejä kallion sisään). Tällainen vetypommi kehitettiin joskus 1990-luvun alkupuolella. Nykyisin pystytään jonkin verran säätämään taktisessa minivetypommissa sekä pommin tehoa että sen pääasiallista vaikutussuuntaa. Fuusioivan aineen määrä vaikuttaa tehoon, ja panoksen muotoilu sekä sytytyksen järjestelyt räjähdysaallon etenemissuuntaan.
Minivetypommiin viittaavat havainnot:
1) Betonin pulveroituminen hienojakoisiksi, 70…300 mikronin hiukkasiksi (pelkästään tämä vaatisi kaiken käytettävissä olevan potentiaalienergian). Tarkemmin, Gehue plates 6 ja 7
2) Hyvin energeettinen –kuuma– pöly räjähdysten jälkeen (hävityspanokset tuottaisivat valkeaa räjähdyspölyä, joka ei paljoa liikkuisi, ja painovoimainen sortuma tuottaisi vielä paljon vähemmän ja karkeampaa pölyä)
3) Ilmassa näkynyt ruskea värisävy, jonka ydinpommin radioaktiiviset reaktiot aiheuttavat (gammasäteilyä, N2,O2, H2O > typpihappoa, NO2, NO3). Pilvet saavat normaalin valkean värinsä joidenkin minuuttien kuluttua ja samalla lakkaavat olemasta kuumia ja nopeasti liikkuvia
4) Superkuumentuneet teräskappaleet, jotka hajoavat savuksi. Rakennusten hissikuiluista löytyi sulia teräslammikkoja, ja palokunta ilmoittaa WTC:n sammutetuksi vasta 19.12.2001, yli kolme kuukautta tapahtuman jälkeen. (Gehue plate 8)
 |
|
WTC:n lämpökartoitus 16.9.2001 (NASA /US Geological Survey). Terästen jäähdyttelystä huolimatta alumiini yhä sulaisi alueilla A ja F viisi päivää räjäytysten jälkeen.
5) Kohollaan olevat Tritium-arvot alueella. Kalifornian yliopisto mittasi poikkeavia lukemia 13.9.2001 sekä 21.9.2001 WTC:n alueelta todeten ne kuitenkin terveyden kannalta merkityksettömiksi. Puhtaassa vetypommissa fuusioidaan vedyn isotooppeja (D + T > n + a + 17.6 MeV).
6) EMP-tyyppinen ilmiö pimensi gsm-puhelimet hetkellä, jolloin ensimäinen (eteläinen) torni alkoi ”sortua”, eli hetkellä, jolloin ensimmäinen mini-lämpöydinpommi laukaistiin. Myös elektronisissa kameroissa ja videoissa näkyy outo jälkihehku kummankin tornin ”sortumisen” loppuvaiheessa. Tarkemmin, katso Gehue plate 5
7) Paineaalto havaittiin tornin juurella hetkellä, jolloin ”sortuma” vasta eteni parinsadan metrin korkeudessa, eikä mitään ollut ehtinyt pudota maahan saakka. Paineaalto heitti esim. pölypilveä kuvanneen valokuvaajan kumoon, samoin palomiehen tornin sisääntuloaulan lähellä. Pölypilven purskahdus tornin juurella myös valokuvattiin. Alla olevassa kuvassa (vas) näkyy alhaalla ilmeisesti WTC6:n räjäytys. Tullin rakennus räjäytettiin harkitusti jostakin tietystä syystä –se ei vaurioitunut alussa WTC2:sta putoavien palkkien vuoksi; ne eivät kuvanottohetkellä ole vielä ehtineet edes WTC7:n katon tasalle. Pari sekuntia myöhemmin ne räjähdyspilvet olivat jo yli WTC7:n katon tason, mikä on liian energistä tavanomaiseksi räjähdysaineeksi, eli kyseessä lienee korttelin toinen vetypommi. Ensimmäinen vetypommi on kuvassa juuri purkautumassa ylös (pulverisoitunut betoni) ja sen höyrystämät teräkset putoavat jo 100 m alempana. Höyrystyneestä teräksestä aiheutunut harmaa pilvimöhkäle näkyy kuvan keskiosassa sekä oikeanpuoleisessa kuvassa vielä selvemmin.
8) Kellarissa tornin ytimen järeistä 47 teräspilareista oli sulanut teräs kokonaan yli 20 metrin matkalta. Myös autoja suli ja paloi kellariin. Räjähdysaine ruhjoo, mutta ei sulata autoja eikä varsinkaan teräspilareita. Kyseiset teräspilarit olivat termiitille, jota jotkut ovat ehdottaneet, aivan liian paksuja. Lämpöydinpommin räjähdys selittää havainnot erittäin hyvin.
9) Teräspalkkien ja pilarien lentely rakennuksen ympäristöön. ”Sortuman” alkuvaiheessa ei ole mitään energiaa, mikä voisi heittää teräspilareja 60 – 175 metriä rungosta ulospäin. Edes katkaisupanokset eivät tällaiseen pysty. Ydinpommin paineaalto sen sijaan pystyy.
Sotilasasiantuntijan näkemys: miksi World Trade Centerin tornit sortuivat
Lentokoneet eivät merkittävästi vaikuttaneet tornien tuhoutumiseen. Niitä tarvittiin, jotta saataisiin tekosyy epämääräisiin, orwellimaisiin ikuisiin sotiin samalla kun USA lopullisesti muutetaan natsi-Saksan kaltaiseksi poliisivaltioksi. Tornit kestivät ongelmitta Boeing 767 koneiden törmäykset; ne oli aikoinaan rakennettu kestämään 70-luvulla yleisen, suunnilleen saman kokoisen Boeing 707 koneen törmäyksen.
Tulipalot, jotka syttyivät lentokoneissa olleen polttoaineen avustamana, olivat myös liian lyhytkestoisia ja heikkoja pystyäkseen vakavasti vaurioittamaan pilvenpiirtäjien rakenteita. Kerosiinipalon kehittämä lämpö ei pysty edullisimmissakaan olosuhteissa uhkaamaan teräsrungon kestävyyttä: hiilivedyillä saavutetaan enintään 825 C, teräs heikkenee 800 C:ssä ja sulaa 1585 C:ssä. WTC:n pilvenpiirtäjissä olosuhteet eivät kuitenkaan olleet tulipalolle edulliset, teräksiä oli liian paljon ja ne johtivat kuumuutta pois paloalueelta. WTC1 paloi vain 102 min ja WTC2 56 min. Tulipalon pitäisi raivota 10 – 20 tuntia, hitaasti kuumentuen, löytäen lisää palavaa materiaalia, jotta minkäänlaisille asiallisille teräs – betonirakenteille tulisi vakavia vaurioita.
Madridissa helmikuun puolivälissä 2005 palanut Windsor torni (yllä) paloi yli 20 tuntia, mikä johti paljon WTC:tä rajumpaan ja kuumempaan paloon, mutta siinäkin sortumat jäivät vähäisiksi ja rajoittuivat ylimpiin kerroksiin. Jos WTC torni olisi lähtenyt sortumaan – mitä ei tapahtunut – sortuminen olisi rajautunut muutamaan kerrokseen ja sitten pysähtynyt.
Painovoimaisen sortumisen mahdottomutta kuvaa tarkemmin tekniikan tohtori Heikki Kurttilan tekemä matemaattinen tarkastelu. Sortuma koostuisi suurista kappaleista, mikä myöskään ei selitä tapahtumasta tehtyjä havaintoja, kuten hienoa betonipölyä, voimakasta pölynmuodostusta tai teräskappaleitten lentämistä seinistä ulospäin. Tornien tuhoaminen räjäyttämällä vastaa paremmin valokuvia ja silminnäijöitten havaintoja. Alla olevassa kuvassa vasemmalla alhaalla on juuri räjähtänyt rivi katkaisupanoksia, ja niille tyypillinen valkea räjähdyspilvi pöllähtää ulospäin seinästä. Oikealla alhaalla räjähtelee myös, yhdestä räjähdyksestä näkyy lieskakin.
WTC:n “sortumista” otetuilla videoilla näitä katkaisupanosten räjähdyksiänäkyy paljon lisää; räjähdykset etenevät parin kerroksen välein ripeästi alaspäin, katkaisten ulkoseinän vahvat teräspilarit. Räjäytykset on ajoitettu siten, että torni hajoaa samaa vauhtia kuin painovoimainen putoaminen etenee. Räjähdykset eivät ole täysin samanaikaisia, ilmeisesti muutama panos laukaistaan radiolla, ja muita panoksia räjähtää tällaisen panoksen aiheuttaman herätteen perusteella (infrapuna, paineaalto).
Ulkokehän teräspilareja haastavampi ongelma räjäyttäjille oli kuitenkin rakennuksen ydin, ”central core” ja siellä olevat 47 ulkokehällä olevia järeämpää teräspilaria. Nuo pilarit olivat kellarissa jopa 100 + 100 mm teräksestä valmistettuja, siis paksumpia kuin panssarivaunujen kyljet. Niiden katkaiseminen edes räjäyttämällä on erittäin vaikeaa, koko pilari pitäisi ympäröidä järeillä katkaisupanoksilla, ja siis jokainen pilari joka katkaisukerroksesta. Lisäksi panostukset oli toteutettava siten, etteivät pilvenpiirtäjien käyttäjät huomaisi näitä massamurhansa valmisteluja.
Kuten seuraavista valokuvista näkyy, tornien ydintä ei tuhottu käyttäen tuhansia järeitä katkaisupanoksia, vaan modernin lämpöydinräjähteen eli minivetypommin avulla. Alla olevassa kuvassa kellarissa oleva, ydintä pitkin ylöspäin suunnattu vetypommi on tavoittanut tornin katon ja ylimmät ulkoseinät. Matkalla ylöspäin poltto- ja paineaalto osittain kulki noin 100 teräsbetonisen kerroslaatan läpi. Vetypommin miljoonien asteiden kuumuus höyrysti hetkessä betonissa olevan veden (vesi laajeni räjähdysmäisesti 24-kertaiseen tilavuuteen pulveroiden samalla betonin). Myös kohdalle osuneet ihmiset, tietokoneet ym. hävisivät jäljettömiin muuttuen valoksi ja lämmöksi. Siksi raunioista ei näitä juurikaan löytynyt. Polttava säteily absorpoituu teräksiin niin voimakkaasti, että teräs kuumenee heti sekä yli sulamispisteen (1585 C) että yli kiehumispisteen (3000 C). Kuvissa alla näkyy paineaallon ulkoseinästä ja lattialaatoista irti repäisemiä, superkuumia teräspilariryhmiä ja teräspalkkeja, jotka sublimoituvat ulkopinnaltaan (muuttuvat kiinteästä olomuodosta suoraan höyryksi, sitoen voimakkaasti lämpöä) niin nopeasti kuin pystyvät. Kuvassa näkyy myös purskeita ylöspäin (mahdottomia painovoimaiselle sortumalle tai katkaisupanoksille).
Storax Sedan 104 Kt shallow underground
Yllä oleva räjäytys on teoriassa 100x voimakkaampi kuin alla oleva, mutta käytännössä ero on vain 4x johtuen minivetypommin suunnattavuudesta
Oikeanpuoleisessa kuvassa vetypommin aiheuttamat ruskeat sävyt näkyvät; samalla tornin jo kaatumassa ollut huippu hajoaa, ja kallistuma oikenee, kun vetypommi hajotti tornin ytimen pölyksi ja se menetti kaiken vastustuskykynsä. Nuolet osoittavat katkaisupanosten räjäytyksiä. (Gehue plate 12)
 |
Teräspalkit muuttuvat savuksi.
Superkuumia, sublimoituvia kappaleita ei synny kovin monella tavalla. |
Vertailun vuoksi kuvia maanalaisista ydinräjäytyksistä, joissa räjähdys purkautuu maan pinnalle ja ilmakehään:
 |
|
Ess1.2 Kt |
 |
 |
WTC-2 |
Banberry 10 Kt underground |
Ilmassa oleva radioaktiivisuus aiheuttaa ruskean sävyjä (maanalainen ydinräjäytys oikealla on 10x voimakkaampi kuin vasemmalla käytetty miniydinase). Tästä syystä myöskään FBI:tä ei nähty rikospaikkaa tutkimassa (ydinaseiden räjäytyspaikat vaarantavat terveyden ja kuuluvat FEMA:lle).
